MIKÄ?


Analoginen historia

Jotta voimme ymmärtää digitaalista ajopiirturia, pitää meidän palata ajassa taaksepäin piirturiaikojen alkuun. Suomessa ajopiirturi tuli pakolliseksi 70-luvun lopulla ja edelleen käytössä olevaa ensimmäistä versiota kutsutaan analogiseksi ajopiirturiksi. Ajopiirturin tehtävänä on valvoa kuorma- ja linja-autonkuljettajien ajo- ja lepoaikoja sekä mitata nopeuksia. Piirturiin on kaapelin avulla yhdistetty anturi, joka saa ajoneuvon vaihteistosta analogista eli aika- että amplitudijatkuvaa signaalia. Kuljettaja syöttää piirturin sisään joka päivä paperisen kiekon, johon piirturi piirtää ajonopeudet ja työtilan anturilta tulevien signaalien mukaan. Vanhemmissa pyöreänmallisissa analogisista piirtureissa on itsessään myös nopeusnäyttö, mikä viestittää kuljettajalle ajettavaa nopeutta. 

Digitaalinen tulevaisuus

Vuonna 1998 EU päätti ajopiirturin muuttamisasetuksessaan, että digitaaliset ajopiirturit tullaan ottamaan tulevaisuudessa käyttöön. Tekniikan kehittymisen myötä analoginen tiedonsiirto oli mahdollista muuttaa digitaaliseksi eli ykkösten ja nollien lukusarjaksi, jolloin tieto saataisiin tallentumaan ajopiirturin muistiin. Digitaalisessa ajopiirturissa ei käytetä enää paperikiekkoja, kuten edeltäjissänsä, vaan uusia piirturikortteja, joiden muistiin ajotiedot- ja nopeudet tallentuvat. Tiedot tallentuvat siis sekä ajopiirturin että korttien muistille. Edeltäjistään poiketen digitaalinen ajopiirturi pystyy LCD-näyttönsä avulla tarjoamaan käyttäjälleen paljon uutta tietoa ja suuri osa tuosta tiedoista on pienen näytön takia muutettu erityisiksi symboleiksi eli piktogrammeiksi. Vaikka ajopiirturin näytöllä näkyy myös nopeus, tarvitsee VU (englannista Vehicle Unit) eli digipiirturi erillisen nopeusnäytön. Lisää yksityiskohtaisempaa tietoa uudesta digipiirturista löydät, kun klikkaat vasemman palkin kohtaa piirturijärjestelmä.